Monta roolia

Tämä aika, jossa elämme, on tuonut ainakin minulle paljon haasteita sähköistymisen myötä. On niin järjetön määrä mitä merkillisimpiä digitaalisia foorumeita, joissa pitää itsestänsä melua, etten minä ainakaan meinaa enää perässä pysyä. Mieluummin kohtaisin ihmisiä ihan livenä ja vaihtaisin ajatuksia kasvokkain. Noh, taitaa olla melko turhaa rimpuilla nykyaikaa vastaan, siispä asiaan!

Kirjoita blogiteksti.
???
Mistä mä kirjoitan?
Suomi sataa ja tuulee-näytelmän tekemisestä.
Ok.

Olen toinen käsikirjoittajista, näyttelen 5 roolia näytelmässä ja teen yleisötyöntekijän ominaisuudessa teatteriworkshoppeja mm. 8-luokkalaisille Kulttuuripolku-hankkeeseen liittyen. Minulla on siis tässä produktiossa monta roolia. Miten sen koen? Haastavaa, mutta ehdottomasti äärimmäisen suuri rikkaus päästä työstämään tätä näytelmää monesta eri näkökulmasta.
Haastavinta on ollut kirjoittaminen, todellista luomisen tuskaa, varsinkin työn konkreettinen aloittaminen. Tyhjä paperi on pelottava näky.

Inspiraation odottelu on turhaa, pitää vaan aloittaa.
Sain onneksi apua keräämästäni materiaalista: tein kymmeniä haastatteluja, luin artikkeleita, tutkimuksia ja kirjoja. Sieltä se teksti sitten lähti pala palalta syntymään.
Suuri helpotus oli saada viime keväänä työpariksi Kirsi-Kaisa, työnteko nopeutui huomattavasti ja yhdessä tekeminen oli paljon hauskempaa kuin yksin tekstin kanssa ähkyily.

Jos tekstin teko oli haastavaa, niin pelottavinta on kuitenkin ollut tekstin luovutus kolleegoille! Ensimmäinen yhteisluku! Sydän sai kyytiä ja sormista söin nahat ensimmäisiin niveliin saakka! Kaikesta huolimatta hengissä ollaan, toistaiseksi. Harjoitukset aloitimme 29.11.2016 ja ”maalissa” pitäisi olla 16.2.2017. Kun nyt tätä kirjoitan, on ensi-iltaan enää reilu kuukausi aikaa. Ja taas pelottaa!

On niin paljon keskeneräisiä asioita. On uskallettava kohdata ne tavalliset näyttelijän kriisit: Kuka minä olen nyt ja miksi? Riitänkö? Onnistunko? Etc. Sen lisäksi käsikirjoittajan rooli tuo uudenlaisen paineen: Myykö tämä näytelmä? En uskalla ajatella tuota dilemmaa yhtään enempää…

Tämän vuoden aloitimme lukudraamalla ja siitä tilaisuudesta ainakin minulle jäi hyvä fiilis! Meillä oli kuulijoita ja tilaisuudessa oli aistittavissa lupaava kiinnostuksen vire tätä näytelmää kohtaan. Nyt puurramme harjoituksissa kohtauksia, koreografioita ja lauluja. Hikoilusta huolimatta (tai ehkä juuri siksi!) meillä on kuitenkin aivan mahtava meiniki tämän ihanan työryhmän kanssa! Kannustava, turvallinen ja hersyvän iloinen työilmapiiri antaa minulle voimia ja rohkeutta nujertaa paineet ja pelot!

Tulta päin vaan ja ilolla eteenpäin!

Henna-Maija Alitalo
näyttelijä-käsikirjoittaja-yhteisötyöntekijä

Jaa:
Share

Ja tosta se alkaa!

” Ja tosta se alkaa! ” – Suomen satavuotisuuden syntymäpäivien valmistelu Hämeenlinnan Teatterissa nimittäin.

Noilla sanoilla iski yksi suomalaisuuden ikoni Jussi Koskela Linnan Pohjantähdessä kuokkansa suohon ja alkoi raivata peltoa Koskelan torpalle.

Suomi sataa ja tuulee

Me täällä Hämeenlinnan Teatterissa iskemme tänään kuokkamme, emme suohon emmekä kiveen, vaan uutta, kotimaista musiikkiteatteria olevaan Suomi sataa ja tuulee- näytelmään. Tänään aloitamme  treenit 16. helmikuuta olevaa ensi-iltaa varten. Samalla avautuu tämä teatterin ihka uusi blogi, jossa seuraamme näytelmän harjoituksia kulisseissa, ompelimossa, lavastamossa ja kurkistellaan taiteilijoidemme ajatuksia ja keksimyksiä. Tarpeistossa, puvustossa ja lavastamossa on taas monta metkua keksittynä katsojien iloksi.

Lukuharjoitus

Tänään luemme Henna-Maija Alitalon ja minun kirjo
ittamani tekstin yhdessä työryhmän kesken. Kuuntelemme Jarkko Martikaisen sanoittamat ja Petri Tiaisen säveltämät biisit. Näemme pukusuunnittelija Anne Laatikaisen luonnokset puvuista peräti 46 näytelmässä esiintyvälle hahmolle ja usealle kansallisuudelle. Yleensä tässä vaiheessa lavastajakin esittelee lavastussuunnitelman, mutta nyt on niin, että lavastajamme Eira Lähteinen on Israelissa pystyttämässä taidenäyttelyään. Lavastussuunnitelma esitellään sitten ensi viikolla vasta, kun Eira on palannut.

Henna-Maija aloitti tämän näytelmän tekemisen jo noin vuosi sitten pitäessään kotouttaminen kulttuurin keinoin työpajoja maahanmuuttajille. Yli sadasta osallistujasta parikymmentä henkeä antoi oman tarinansa näytelmään aiheeksi. Minä liityin kirjoittajatiimiin helmikuussa, kun olin saanut Kultalammen ohjatuksi ensi-iltaan. Siitä lähtien onkin sitten kaikki kirjoitusajatukset olleet tiiviisti materiaalinkeruussa tätä esitystä varten. Ja toden totta, oikea elämä ja maailmameno ovat olleet niin vauhdikkaita, että totuus sivelee mielikuvituksen rajoja.

Kevättalvella porukkaamme liittyivät Jarkko Martikainen, Petri Tiainen ja Ari Numminen. Sitten työstimmekin tätä ihanassa yhteistyössä. Keväällä työstimme biisejä, kesällä tekstiä ja erityisesti nyt syksyllä olemme palaveeranneet koreografi Arin ja puvustaja Annen kanssa ideoiden hahmoja ja testaillen
ajatuksiamme.

LukuharjoitusTämä Suomi sataa ja tuulee- näytelmän valmistumisen seuraaminen on valittu pilotiksi Teatterimuseon Teatterin ABC- hankkeeseen. Pitkin harjoitusaikaa teemme hankkeeseen liittyen videoita teatterimme eri ammateista ja osaamisesta Teatterimuseolle. Niitä laitetaan näkyviin myös omille nettisivuille ja faceen ja youtubeen. Keväällä kasi- ja ysiluokkalaisia tulee seuraamaan harjoituksiamme. Olemme mukana myös lasten ja nuorten Kulttuuripolussa jälleen helmikuussa. Mutta kerrotaan niistä sitten lähemmin lisää.

Ja tästä se nyt sitten ihan oikeasti vasta tosissaan lähtee!

Jaa:
Share