Kuulumisia Hiljaisilta silloilta

Hämeenlinnan Teatterin syyskausi päättyi hyvien tuulien alla; saavutimme tai ylitimme kaikki tavoitteemme. Kiitos siitä erityisesti yleisöllemme, joka jaksoi kannustaa meidät pimeän syksyn yli.

Kevätkauden aloitimme Hiljaisten siltojen harjoituksilla 2. tammikuuta. Ensi-ilta on  21. helmikuuta.

Hiljaiset sillat on tositarinaan perustuva romanttinen draama, jonka Sari Niinikoski on sovittanut näyttämölle ensimmäisen kerran jo vuonna 2003. Parhaiten näytelmä varmastikin tunnetaan Clint Eastwoodin ohjaaman elokuvana, jossa hän itse näytteli pääroolit yhdessä Meryl Streepin kanssa.

Musikaalikin siitä on tehty, mutta sitä ei ole vielä koskaan Suomessa esitetty. Itsekin olen kuullut sen vain levytä, koska en ole pystynyt lähtemään Broadwaylle tai Lontooseen tai Singaporeen siitä nauttimaan.

Meillä tämän ihanan näytelmän päärooleissa nähdään Sinikka Salminen ja Lasse Sandberg.

Erityisen antoisaa oli päästä heti ensimmäisen harjoituspäivän iltana lukemaan näytelmä Juliuksen olohuoneeseen yleisölle. Itsellekin lukukokemus, johon yllättäen pääsin näyttelemään, oli kuin meditaatio, joka syventää läheisyyttäni tämän lämpimän tekstin kanssa. Kävihän niin, että vuosi todellakin alkoi hyvällä tuulella Aapeli- myrskyn myllertäessä. Junavuorot olivat sekaisin ja yksi näyttelijä ei pääsyyt töihin. Siksi minäkin yllättäen luin yhtä näytelmän rooleista.

Viime vuoden lopussa meillä oli jo muutama lukutilaisuus, joissa myös yleisö sai lukea näytelmää kanssamme. Oli mukavaa nähdä Juliuksen olohuoneessa joitakin henkilöitä, jota olivat olleet jo tälläisessä tilaisuudessa mukana. He tulevat myös katsomaan esityksen sen harjoitusten ihan viime päivinä.

Kaiken kaikkiaan Juliuksen olohuone osoittautui oikein mukavaksi ja tunnelmalliseksi paikaksi pitää avoin harjoitus. Hämeenlinnan Teatterin seuraava tilaisuus siellä onkin jo 27. 2 eli Suomalaisen kulttuurin päivän aattona, jolloin Hannu Huuska ja minä luemme ja kitaristi Antti Paranko soittaa ja laulaa hämeenlinnalaisten kirjastoon jättämiä kotimaisen runouden toiveita.

Ensimmäisen harjoitusviikon olemme tutustuneet Hiljaisten siltojen maailmaan harjoitussalissa ja tällä viikolla pääsemme näyttämölle oikeampiin olosuhteisiin. Silti jo nyt on ollut upeaa sukeltaa näytelmän herkkään maailmaan. Harjoittelu vaatii tarkkaa pohdintaa siitä, miten asiat hitaasti, vaiheittain kehittyvät Francescan ja Robertin kohdatessa. Hämmentävää on myös, miten rehelliseksi Francesca yht´äkkiä heittäytyy täysin vieraan ihmisen edessä.

Näytelmä on kirjoitettu hienosti niin, että Francescan lapset pääsevät uppoutumaan tarinaan vasta äitinsä kuoleman jälkeen, kun äiti haluaa kertoa heille, kuka hän todellisuudessa oli. Näytelmä tarjoaa kaikille tekijöilleen haastavaa ja innostavaa työtä. Erityisen ihanaa minulle, toimistossa normaalisti arkeani puurtavalle, on ollut taas päästä kohtaamaan taiteen tekemisen herkkyys ja tarkkuus. Kaikilla asioilla ja eleillä, esineillä ja kosketuksilla on ajateltu merkitys ja ne viestivät näytelmästä enemmän kuin teot itsessään.

Päiväharjoituksen lopuksi järjestäjä – kuiskaaja lähetti meidät tauolle huudahtaen: ” Nähdään illalla näyttämöllä ” Niinpä me teimmekin. Ja mikä ihana askel oli ottaa mukaan valo -ja äänisuunnittelijat näyttämään omia taikojaan.

Liput kannattaa varata pian, sillä ainakin lauantain päiväesitykset näyttävät menevän nopeasti täyteen.

Tervetuloa kylmän talven sydännä lämmittelemään kanssamme Hiljaisille silloille.

 

Kirsi-Kaisa Sinisalo

 

Jaa:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.