Kunnonkohotusta ja aivojumppaa.

Apuaaaa, miten tämän kaiken voi muistaa. Edellisessä kirjoituksessa rehvastelin kuinka helppo on oppia repliikit. Mutta sitten se kaikki muu!!! Viime viikolla käytiin läpi ensimmäistä puoliaikaa ja jo keväällä sain paukutettua päähäni repliikit, mutta toinen puolisko jäi vähän hatarammalle pohjalle. Ja nyt kun tämän viikon keskityimme kakkospuoliskon kohtauksiin, niin apua, yhtäkkiä tajusin, että opeteltavaa ja muistettavaa on todella paljon. Ylipäätään hallittavia asioita on niin valtava määrä, että tällä hetkellä tuntuu, etten mitenkään voi muistaa sitä kaikkea. Mekaanisesti repliikkien tankkaus päähän hauki on kala -menetelmällä on vielä iisiä hommaa, mutta sitten siihen päälle pitää lisätä vielä kaikki toiminta. Repliikit pitää oppia ikään kuin kahteen kertaan, ensin vain päntätä päähän, mutta lopullisesti ne jäävät mieleen vasta kun ne pystyy sitomaan liikkeeseen ja näyttämöllisiin tapahtumiin. Ja tuntuu, että tässä kyseisessä näytelmässä on todella paljon tapahtumia. Lavalla ei juurikaan ehdi puhaltamaan tai lepäilemään vaan koko on mentävä eteenpäin.

Viime viikolla äänitimme musikaalia varten mm. roolihenkilö Ivanin puhelinviestit. Kuvassa ohjaaja Maiju Sallas ja näyttelijä Lasse Sandberg.
Viime viikolla äänitimme musikaalia varten mm. roolihenkilö Ivanin puhelinviestit. Kuvassa ohjaaja Maiju Sallas ja näyttelijä Lasse Sandberg.
Sivunäyttämöllä on vielä jonkin verran tilaa. Kuvan vasemmassa alareunassa näyttämömestari Timo Lindstén ja näyttämömies Pirita Kervinen.
Sivunäyttämöllä on vielä jonkin verran tilaa liikkua. Syksyn aikana tila kuitenkin pienenee oleellisesti kun sinne varastoidaan kahden muun näytelmän lavasteet. Kuvan vasemmassa alareunassa näyttämömestari Timo Lindstén ja näyttämömies Pirita Kervinen.

Viime keväänä tuskailin, että mitenkähän kunto kestää, mutta harjoituksissa tehtävä toisto käy aerobisesta treenistä. Toistamme kohtauksia ja lauluja niin monta kertaa, että läpimenot ja esitykset tuntuvat siihen verrattuna jo helpolta, kun kohtaukset mennään vain kertalleen läpi. Mutta ihan rapakunnolla tästä ei selviä. Ei siinä mitään maratonin kaltaista urheilusuoritusta joudu tekemään, mutta kympin juoksulenkki voisi olla jo lähellä. Muutama vuosi sitten teimme Vanaja-saliin Koirien Kalevalan ja se oli todella liikunnallinen esitys. Eräs näyttelijämme käytti sykemittaria ja sen mukaan tämä näyttelijä kulutti yhden esityksen aikana 900 kaloria. En usko että tässä jutussa kuluu ihan noin suuria kalori määriä, mutta ihan pelkillä leposykkeillä siitä ei kyllä selviä.

Joskus jaksoin kovienkin harjoitusten jälkeen lähteä vielä salille, mutta ei tänä päivänä. Olen joka päivä kaatunut harjoitusten jälkeen suoraan sänkyyn ihan naattiina. Roolihenkilöni Pepa on sen verran energinen nainen ja reagoi asioihin isosti, että toistaminen käy kuntoilusta. Ja se on ihanaa. Saa roiskia menemään ilman että täytyisi pidätellä. Ehkä se on myös espanjalainen tempperamentti joka antaa luvan reagoida voimakkaasti ja hermoromahduksen partaallahan tässä ollaan. Ei silloin voi olla liian hillitty.

En ole koskaan aikaisemmin ollut ratikan kyljessä. Olo on kuin Carrie Bradshawlla.
Olen päässyt ratikan kylkeen =)

Kohtaukset menevät harjoituksissa kovalla vauhdilla eteenpäin. Ihanaa kun asiat loksahtelevat paikoilleen ja ymmärtää koko ajan paremmin miksi roolihenkilö toimii niinkuin toimii. Musikaalin teksti on mielestäni loistava ja yksi parhaita tekstejä joita olen päässyt tekemään. Se on todella hauska ja ajoittain hyvinkin farssimainen, mutta koko ajan pinnan alla on oikea ihminen, joka tuntee ja hengittää. Jätetty nainen, joka yrittää selviytyä. Mahtavaa saada näytellä tällaista tekstiä, jossa tapahtuu hengästyttävä määrä asioita ja keskiössä on kuitenkin Pepan tarina. Olen ihan rakastunut tähän hahmoon. Voimakas ja räjähtelevä nainen, joka on kaikessa äärimmäisyydessään todella sympaattinen. Roolihahmo antaa vapauden sellaiseen ilmaisuun, jota en ole aikoihin päässyt näyttämöllä tekemään. Tätä juttua on varmasti ilo esittää.

Ja vielä kun ympärillä on näin ammattitaitoinen ja mukava työporukka. On ihanaa kun asioita ei tarvitse jäädä pohdiskelemaan vaan kaikki lukevat toisiaan ja reagoivat ja tekevät ns. tarjouksia joihin on helppo tarttua ja jotka taas auttavat omassa työskentelyssä. Roolitus on mennyt täydellisesti nappiin. En voisi kuvitella musikaalin hahmoja kenenkään muiden näyttelemiksi. Harjoituksissa on niin hyvä meininki että välillä emme meinaa muistaa pitää edes ruokapausseja.

Sinikka Salminen, näyttelijä

Jaa:
Share