Kahvi mustana -tarpeisto

Näytelmän tarpeistoa.

Tarpeistolla tarkoitetaan kaikkea sitä tavaraa ja esineistöä, jota näyttelijät kantavat käsissään tai mikä täydentää lavastusta. Joskus joudutaan erikseen sopimaan siitä, onko seinällä oleva taulu tarpeistoa vai lavastusta tai kuuluuko laukun hankkiminen tarpeistolle vai onko se osa puvustusta. Tarpeistonvalmistaja hankkii ja valmistaa nämä esineet ja tarpeistonhoitaja pitää huolen siitä, että tavarat ovat koko ajan oikeilla paikoillaan. Hämeenlinnan teatterissa tehtävät on yhdistetty ja toimin yksin näissä työtehtävissä. Olen koulutukseltani puuseppä sekä maskeeraaja ja tulin alun perin työharjoitteluun lavastamoon ja tein lavasterakentajan töitä. Aloitin tarpeistossa kaksi ja puoli vuotta sitten, mutta edelleen autan tarvittaessa lavastamon puolella, lähinnä lavastemaalarin ominaisuudessa.

Kerron tässä Kahvi mustana -näytelmän tarpeiston synnystä ja mitä kaikkea työni käytännössä pitää sisällään.

Tässä syntyy kirjoja hyllyn täytteeksi.
Kirjahylly täyttyy.

Kaikki alkaa siitä, kun saan näytelmän käsikirjoituksen käsiini alkuvuodesta 2018. Aluksi silmäilen tekstin läpi, että saan käsityksen siitä, mistä näytelmä kertoo ja mille aikakaudelle se sijoittuu. Sen jälkeen luen tekstin uudelleen ja merkitsen yliviivaustussilla jokaisen käsikirjoituksessa mainitun esineen. Teen listan tavaroista ja alan jo miettiä, mitkä niistä löydän tarpeistovarastosta, mitä täytyy valmistaa itse ja mitä on hankittava muualta.

Kolmijalka saa uuden ilmeen maalipinnalla.
Pahvista syntyy kaukoputki.
Kaukoputken messinkiosien ikä luodaan maalilla.

Tästä näytelmästä tiedän tässä vaiheessa, että se sijoittuu 1930-luvulle ja paikkana toimii yksi ja sama huone koko näytelmän ajan. Tarvitaan mm. kahviastiasto ja kirjeitä, kutimia, kassakaapin avaimia, vanha puhelin, gramofoni, savikiekkolevyjä ja lääkelaatikko, jonka sisällä on lääkepulloja. Kerään näitä jo valmiiksi tarpeistokärryihin.

Vanha lääkelaatikko ei kestä ensi-iltaan saakka.
Uusi vanerilaatikko patinoidaan näytelmään sopivaksi.

Ensimmäisessä tuotantokokouksessa käydään läpi näytelmän eri osa-alueet koko teknisen tuotantotiimin kanssa. Tällöin saan myös kuulla tarpeistolle varatun budjetin. Ohjaaja ja lavastaja kertovat omat näkemyksensä: millainen interiööri näyttämölle tulee ja mitä käsikirjoituksessa mainitsematonta tavaraa minun odotetaan tuovan näyttämölle. Esimerkiksi  nyt näyttämöllä on iso kirjahylly, joka on täytettävä tavaralla. Seinälle halutaan kolme peuran päätä.

Peurojen pohja valmistetaan paperista. Avustajana toimii huomionkipeä Mahti.

Harjoituskauden aikana pidetään muutama tuotantokokous myöhemminkin. Näissä keskustellaan muun muassa siitä, missä vaiheessa kukakin tekijä on, mitä haluamme näyttää lehdistötilaisuudessa ja mitä se vaatii sekä varmistutaan siitä, että kaikki sujuu kuten pitääkin.

Ennen harjoituskauden alkua selvitän, minkä hintaisia täytetyt peurat ovat ja mistä niitä voisi ostaa tai lainata. Pian minulle kuitenkin selviää, että budjetti ei riitä niiden hankkimiseen, joten valmistan ne itse. Niiden valmistaminen osoittautuu näytelmän työläimmäksi, mutta samalla myös mielenkiintoisimmaksi osa-alueeksi.

Ennen maalipintaa peurat muistuttavat pehmoleluja.

Harjoituskauden alkaessa käytössämme on kevään ajan teatterin harjoitussali, jonka lattiaan on merkitty kalusteiden ja seinien paikat. Kerään tarpeistovarastosta harjoitustarpeiston, jotta näyttelijät pääsevät heti harjoittelemaan tavaroiden kanssa. Kun näyttelijät herättävät hahmot eloon näyttämöllä, alan saada lopullista kuvaa näytelmän tyylistä. Nyt voin alkaa miettiä millaisia varsinaisten näytelmässä käytettävien tavaroiden pitäisi olla.

Koko harjoituskauden ajan halutaan hankkia lisää näytelmän kannalta oleellista tarpeistoa. Mahdollisuuksien mukaan olen mukana harjoituksissa ja kirjaan ylös kaikki uudet ideat ja yritän löytää heti jonkun esineen, jota harjoituksissa voidaan käyttää. Samaan aikaan etsin lopullista tarpeistoa tarpeistovarastosta, teen ostoksia ja valmistan sitä, mitä ei ole vielä valmiina. Korvaan harjoitustarpeistoa lopullisella sitä mukaa, kun löydän sitä. Järjestäjä-kuiskaaja, joka on aina mukana harjoituksissa, kirjaa ylös kaiken puolestani ja toimittaa tiedot minulle silloin, kun olen itse muualla.

Peura alkaa löytää lopullista muotoaan.

Harjoitusten aikana alkaa myös pikkuhiljaa selvitä, missä tavaroiden paikat ovat. Pidän kirjaa tarpeiston sijainnista ja luon itselleni työlistaa, johon merkitsen jokaisen askeleen, jonka näytelmää ennen ja sen aikana tulen ottamaan.Työlista elää aina ensi-iltaan saakka. Tämän esityksen kohdalla olen paljon poissa harjoituksista, koska peurojen valmistaminen vie paljon aikaa. Tarpeiston liikuttaminen jää pitkälti näyttelijöiden tehtäväksi. Onneksi tässä näytelmässä tavara ei liiku lavalla kovin paljon.

Kesäloman jälkeen pääsemme näyttämölle ja lavasteet ja tarpeisto alkavat olla paikoillaan. Kaikki ei ole vielä valmista, mutta ensi-iltaan on kuukausi ja tässä vaiheessa tarpeistoon saattaa tulla vielä muutoksia. Jotain tarvitaan lisää ja jostain päätetään luopua. Kun viimein näen tarpeiston oikeassa ympäristössä ja valossa, huomaan välittömästi, että hankkimani koriste-esineet eivät näytä sellaisilta kuin toivoin. Yritän ensin korjata tilanteen maalaamalla niitä, mutta päädyn kuitenkin hankkimaan joitakin esineitä kokonaan uusina. Maalaan sitten nekin. Harjoituksissa käytetty lääkelaatikkokin hajoaa. Koska en löydä mistään valmiina sopivaa, teen kopion hajonneesta laatikosta. Samalla valmistan edelleen peuroja.

Peurat on valmiina matkustamaan näyttämölle.

Ensi-illan koittaessa 28.9. peurat ovat paikoillaan seinällä ja työ on muuttunut tarpeistonvalmistuksesta tarpeistonhoidoksi. Työlistaan ei tässä vaiheessa tule enää muutoksia ja sen ainakin pitäisi olla niin tarkka ja selkeä, että mahdollinen tuuraaja selviytyy sen avulla, jos itse sairastun. 

Ripustamisen hoitaa lavastaja.

Tarpeiston on oltava valmiina aina tuntia ennen esitystä. Joidenkin näytelmien kohdalla saan juosta koko esityksen ajan siirtelemässä tarpeistoa tai usein myös lavasteita, mutta tässä näytelmässä tekemistä esityksen aikana on vain vähän. Väliajalla tiskaan näyttämöllä käytettyjä astioita ja siirrän muutamia esineitä. Muuten lähinnä tarkkailen esitystä ja olen valmiina reagoimaan, mikäli jotain hajoaa kesken näytöksen. Esityksen jälkeen on jälleen aikaa tiskata. Sen lisäksi laitan tavaroita paikoilleen uutta esitystä varten tai puran koko tarpeiston kärryihin, että saamme pystytettyä toisen näytelmän paikoilleen.

Samaan aikaan olen tehnyt myös näytelmää Tahtien sota, jonka ensi-ilta oli 1.9.2018. Nyt, kun näitä kahta näytelmää esitetään, olen jo aloittanut helmikuussa 2019 ensi-iltaan tulevan näytelmän valmistamisen.

 

Maria Myrskyvuori, tarpeistonvalmistaja

Jaa:
Share

Teatterilaisten syksy alkoi

Kuumat tunnelmat aloittivat Hämeenlinnan Teatterin syyskauden elokuun ensimmäisenä päivänä, kun musiikkikomedian Tahtien sota tähdet taas saapuivat töihin. Vadelmakakun ja tervetuliaiskahvien voimin muisteltiin biisejä ja tansseja ja suunniteltiin uusia markkinointijuttuja. Ensi maistiaisia tästä 90-luvun nostalgiasta saa netistä elokuun toisella viikolla ja livenä makupaloja kokemaan pääsee jo Elomessuilla 11.-12.8. ja Taiteiden yössä 24.8.

Meille teatterilaisille on merkittävä tapaus, että esityksemme Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta– draamasta vierailee Pohjoismaiden suurimman teatterifestivaalin Tampereen Teatterikesän Pääohjelmistossa 11. ja 12.8. Tämä jo vuonna 2017 ensi-iltansa saanut täysiä katsomoita vetänyt esitys nähdään muutamia kertoja vielä elo-syyskuussa Hämeenlinnassa omassa ohjelmistossamme.

Vaikka rantatuolissa ja rentouttavissa halkohommissa olenkin enimmäkseen aikaani viettänyt, en kokonaan ole päässyt irti teatterin taikamaailmasta kuitenkaan. Kesän aikana tuli seikkailtua katsomassa esityksiä, taidenäyttelyitä, keikkoja ja oopperoita kaikkiaan 20 eri tilaisuudessa. Elämyksiä on tullut koettua Kainuussa, Pohjanmaalla, Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Hämeessä laidasta laitaan. Kesällä tietty näihin elämyksiin liittyy vahvasti myös ystävien tapaaminen ja rento yhdessäolo.

Lehdessä naapurikaupungin teatterin taiteellinen johtaja sanoi, että taide kuolee laitoksissa. Ainakin niissä laitoksissa ja instituutioissa, joissa minä olen taidetta käynyt tsekkailemassa, se näyttää vahvasti hengittelevän ja voivan oikein hyvin. Erityisen iloinen olen raadittamistani kuuden nuoren taiteilijan Veikko Sinisalo- kilpailun finaalista. Meitä raatilaisia olivat lisäkseni taiteilijaprofessori, ohjaaja Mikko Roiha ja näyttelijä Tuukka Vasama. Kuusi alle 30- vuotiasta taiteilijaa oli koonnut kukin 20 minuutin monologiesityksen, ja huh, niissä todellakin oli väitettä ja tunnetta. Niissä oli juuri sitä jytyä, mitä taiteeksi sanotaan. Raadittaminen ei ollut helppoa, kaikkea muuta. Tulenpalavasti on myös palautteemmekin otettu vastaan. Uskallan siis väittää, että taide ei ole nääntymässä mihinkään. Mitä enemmän maailmassa sekoillaan, eletään hullujen poliitikkojen ja ilmastonmuutoksen ja siirtolaisvirtojen mylläköissä, sitä vahvemmin taide ottaa kantaa. Jopa meidän komediamme Tahtien sota on ajassaan kiinni; siinä tangomaailma sulkee rajansa ja yrittää näännyttää toisinajattelijat, vaan kuinkas sitten kävikään.

Niinpä minä, 90- luvun nuori aikuinen Teatterikoululainen, oheisessa kuvassa kurssitoverini, Hämeenlinnna Teatterin näyttelijän Jarkko Tiaisen kanssa Vanhan YO- talon takahuoneessa vuonna 1994 valmistautumassa lauluiltaan, toivotan teidät tervetulleiksi Hämeenlinnan Teatteriin – Tukka takana ja syyskausi edessä.

Jaa:
Share

Tahtien sotaa ja Mustaa kahvia

Kevätpäivien kynnyksellä julkistimme tänään syyskauden ohjelmistomme.
Syyskuussa on peräti kaksi ensi-iltaa: kantaesitys musiikkikomediasta Tahtien sota ja kantaesitys Christien dekkarista Kahvi mustana. Syyskauden ohjelmistossa jatkaa Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta sekä lastennäytelmä Viiru muuttaa.

Syksyn valmistelut ovat meillä jo pitkällä ja onkin ihanaa saada vihdoin kertoa ja näyttää mitä olemme tekemässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tahtien sotaa on harjoiteltu jo yli kuukausi. Lavasteita tehdään kiivaimmillaan. Puvut ja peruukit ovat työn alla. Uusia markkinointikanavina on käytetty tekemällä vlogia ja videoita YouTubeen ja facebookiin.

Aika moni ihmetteli myös teatterin sivuille ilmestyneitä erilaisia kahvikuppi- ja kahvinkeittovideoita. Kukaan ei voinut arvata, että kyseessä on makupalat Agatha Christien Poirot- dekkarista Kahvi mustana. Tarina on alunperinkin kirjoitettu näytelmäksi, mutta myöhemmin sovitettu romaaniksi. Kuka voisi olla sopivampi suomalainen Poirot kuin Hannu Huuska. Poirot:n pienet harmaat aivosolut saavat kovasti pohdittavaa, kun kuuluisan tiedemiehen kauniissa maalaishuvilassa tapahtuu murha. Näyttelijämmekään eivät vielä tiedä kuka on murhaaja. Heille ei ole annettu luettavaksi näytelmän loppuratkaisua, joten harjoitellessaan he eivät tiedä kuka heistä on murhaaja. Ohjaaja antaa näytelmän lopun vasta syksyllä näyttelijöille opittavaksi.

Tässä työssä ei todellakaan tule tylsää päivää: puvusto on tehnyt pukuja seinäjokilaiseen tangoon joka on maustettu Tahtien sodalla, sekä 30- luvun tyylikästä englantilaista maalaiskauneutta kampaamon kompatessa peruukeilla ja parroilla. Vain Poirot`n puku on teetetty ulkopuolisella vaatturilla. Lavastamo ahertaa akselilla avaruus, Viirun uusi koti, marmorilattia ja Rytöpirtti. Markkinoinnissa saamme keksiä alati uusia väyliä ja keinoja.

Tämä kausi on minulle henkilökohtaisestikin oikein mukava, sillä meillä on töissä ohjaajana kaksi edeltäjääni – Riku Suokas on Hämeenlinnan Teatterin entinen johtaja ja Hannu Huuska johti Kajaanin Runoviikkoa pitkään muutama vuosi ennen minua. Heiltä molemmilta olen saanut oppia ja evästystä urani varrella. On hienoa, että sain heidät nyt Hämeenlinnaan.

Ohjelmisto on teatterinjohtajan luoma kokonaisuus. Jotkut toteutuvat näytelmät ovat puhtaasti omia ideoitani ja haaveitani tai itse löytämiäni ajatuksia, mutta suurin osa löytyy yhteistyössä monien taiteilijoiden, omien ja vierailijoiden kanssa. Minun vastuullani on suodattaa näistä ajatuksista se ohjelmisto, josta muodostuu yleisömme mielenkiintoinen teatterikausi. Kokonaisuuden muodostaminen on hidasta ja mielenkiintoista. Tämänkin vuoden kuluessa olen jo lukenut parikymmentä näytelmää, joista jotkut useaan otteeseen, viitisen romaania, katsonut toistakymmentä elokuvaa ja 5 kokonaista televisiosarjaa, nähnyt esityksiä useissa eri teattereissa ympäri maatamme – oopperaa, puskakomediaa, musikaalia, romanttista komediaa ja draamaa. Olen keskustellut yli kymmenen ohjaajan kanssa mahdollisista yhteistöistä, saanut kolmattakymmentä vierailuesitystarjousta. Pikku hiljaa näistä sitten muhii pääni pannussa kokonaisuus, joka teille tarjoillaan, olkaa hyvä.

Tervetuloa Hämeenlinnan Teatteriin

Jaa:
Share