” Minkälaisia ne teidän työpäivät siellä teatterilla on?”
Kerron seuraavaksi viime viikosta, josta löytyy vastaukset molempiin edellä esitettyihin kysymyksiin.
Näyttelijän työviikko on 6-päiväinen, maanantaista lauantaihin.
Työpäivä on useimmiten kaksiosainen.
Hämeenlinnassa harjoitukset ovat klo 10-14 sekä klo 18-21:30.
Usein loppuviikosta on näytöksiä, joten päivä voi olla myös mallia:
-Harjoitukset 10-14 ja näytös klo 19-21:30.
-Näytökset klo 14 & 19
-Työryhmän keskenään niin sopiessa, voidaan kaksiosainen harjoituksista koostuva päivä pitää joskus myös yhtenä pitkänä harjoituspäivänä 10-17.
Näyttelijällä voi olla parhaimmillaan/pahimmillaan viisikin eri näytelmää päällekkäin.
Osaa näytellään ja osaa vasta harjoitellaan.
Suomi sataa ja tuulee -näytelmää, jota juuri paraikaa harjoittelemme, on työstetty pääosin kaksiosaisissa harjoituksissa.
Lähdetään liikkeelle viime viikon tiistaista.
Aamulla herään klo 8:00.
Aamutoimet ja kuulumisien vaihdot kauniimman osapuolen kanssa.
Köpsöttelen klo 9:07 Tampereelta lähtevään junaan ja siellä avaan plarin (näytelmän käsikirjoitus) ja tutustun edessä olevan päivän antiin.
Juna on perillä Hämeenlinnassa klo 9:47 ja minä olen työmaalla klo 9:55.
Teatterin näyttelijälämpiössä aamukahvin parissa kokoontuu sekä Suomi 100 -näytelmän näyttelijät, että samaan aikaan Verstas-näyttämölle valmistuvan Kohtauksia eräästä avioliitosta -näytelmän näyttelijät.
Näyttelijöiden “pukukoppi” on lämpiö
Tähän väliin totean, että näyttelijäntyö on ennen kaikkea joukkuepeliä.
Hyvä joukkuehenki näkyy jo pukukopissa. Meidän “pukukoppi” on näyttelijälämpiö, jossa joka aamuisen paskan puhumisen määrän pitää ylittää (tai alittaa) tietty raja-arvo, jotta päivä lähtee hyvin käyntiin.
Aamukahvit kupissa on mukava turista kollegoiden kanssa ei töihin liittyvistä asioista. Tämä taitaa olla universaali ilmiö työmaalla kuin työmaalla. Kuten ovat nimikkokupitkin. Yleensä oppii kerrasta.
Viimeisimmän oppitunnin sai Pedro Hietanen täällä vieraillessaan.
Klo 10:05 kuiskaaja-järjestäjämme Henna kuuluttaa harjoituksiemme alkavan harjoitussalissa. Tämä peruskouluajoiltakin tuttu keskusradio-tyyppinen kuulutus tehdään aina harjoituksen alkaessa tai päättyessä.
Se kuuluu talon joka puolella (näyttämöitä lukuunottamatta), jotta kaikki talossa olevat tietävät, että milloin harjoitukset on käynnissä, tauolla tai kokonaan päättyneet.
Koreografi-ohjaajamme Ari Numminen pitää meille alkuun n. 20 min kestävän kehonlämmitysharjoituksen. Luvassa on erilaisia tanssillisia liikkumismuotoja ympäri harjoitussalia sekä lopuksi pilatekseen/joogaan pohjautuvat kehon avaukset lattialla istuen ja maaten. Kyllä alkulämppä on aina tervetullut. On niin paljon mukavempi mennä lavalle, kun kroppa ja ääni on auki.
Tämän jälkeen siirrymme näyttämölle, jossa aloitamme kohtauksien harjoittelun. Luvassa on politiikka-nimellä kulkeva kohtaus, jossa me poliitikot istumme pitkien pöytien takana ja käymme poliittista keskustelua erilaisista säästötoimenpiteistä. Välillä poliitikot puhkeavat laulamaan kertoen omasta työstään ja sitten taas palaamme päivän polttaviin aiheisiin. Ohjaajamme Kirsi-Kaisa Sinisalo kertoo näkemyksiään kohtauksen mahdollisesta kulusta ja näyttelijät antavat omia mielipiteitään. Arillakin on omat näkemyksensä asioista ja näin prosessi kulkee omaa polkuaan. Ensin keskustellaan ja sitten testataan käytännössä. Tämä kuvio toistuu yhden harjoituksen aikana useasti.
Ajan taju hukkuu harjoitellessamme ja yks kaks yllättäen kuiskaajamme Henna ilmoittaakin, että kello on 11:40, ruokatauon paikka.
Thai-kuutio mikroon ja lämpiön sohvalle odottelemaan. Tiistain lounastauon rutiineihin kuuluu myös selitys urheiluvastaavallemme Lasselle, että miksi en taaskaan pysty osallistumaan iltapäivän lentopallovuorolle. Lasse vannoo, ettei puhu minulle enää. Iltaharjoituksiin mennessä hän unohtaa lupauksensa. Niin käy aina, valitettavasti.
20 min ruokatauko on ohi ja näin klo 12 jatketaan taas politiikka-kohtauksen parissa. Kyseinen kohtaus on niin pitkä, että siihen kuluu koko aamupäivän harjoitus. Kahdelta lopetetaan ja Hämeenlinnassa asuvat näyttelijät suuntaavat kotiin. Muutama meistä näyttelijöistä asuu toisella paikkakunnalla ja meidän kohdalla harjoitusten välinen tauko kuluu aikaa tappamalla. Kuka käy hiihtämässä, kuka kuntosalilla, kuka kaupungilla, ketkä lentopallovuorolla jne. Jokaisella on omat tapansa toimia.
Itse käyn, eritoten elo-marraskuu & maalis-toukokuun välisenä aikana, usein heittämässä frisbeegolfia. Tänä talvisena tiistaina tyydyn pelkään nettisurffailuun lämpiön sohvalla.
Klo 16:00 lähden reippaalle happikävelylle ja 45 min hämeenlinnalaista raitisilmaa tekee kyllä tehtävänsä. Nopeasti ruokaa naamariin ja päiväunille lämpiön sohvalle. It’s the place to be.
Klo 17:30 jälkeen lämpiö alkaa taas täyttyä ahkerista työntekijöistä. Aamuiset rutiinit toistuvat. Yksi etsii nimikkokuppiaan, toinen kertaa repliikkejä ja kolmas herää päiväunilta.
Klo 18:05 jatketaan politiikkakohtauksen parissa. Aluksi näyttämölle tarvitaan näyttelijöistä vain minä ja Anneli Ranta. Kohtauksen sisällä on pienempi kohtaus, jossa minun roolihahmolle olisi tarkoitus keksiä eräänlainen performanssisisääntulo. Tätä varten Ari kysyy minulta, että mitäs kaikkia urheilulajeja olen elämäni aikana harrastanut. Muutaman lueteltuani Ari pyytää minua näyttämään niitä malliksi “kuivana” näyttämöllä.
Kohta Ari innostuu ja huutaa, että “Tässon jotain! Tässon jotain! Eiksoo!?”
45 min päästä meillä on pohjatyöt tehtynä performanssi-kohtaukseen. Sovimme, että jatkamme tämän hiomista tulevaisuudessa, mutta nyt kutsumme muut näyttelijät lämpiöstä näytämölle ja jatkamme polittiikka-kohtausta eteenpäin. Prosessi etenee ja kohtaus saa koko ajan enemmän lihaa luidensa ympärille.
Klo 19:40 taukoillaan ja klo 20 siirrytään uuden kohtauksen harjoitteluun. Kohtauksen joka tottelee nimeä Sota. Ari ja Kirsi-Kaisa muovailevat meitä erinäköisiin asemiin näytämölle. Löydän itseni makaamasta selälläni näyttämöllä, kun K-K laittaa harjoituksen poikki. “Sama uudestaan. Lattialla olevien ei tarvitse liikkua.” Edellistä ohjeistusta kolmatta kertaa toteuttaessamme huomaan, ettei päiväunet ole suinkaan vienyt sijaa iltaunilta.
-Torkahditko? kysyy kollegani.
-Saattaa olla, että vähän. vastaan.
Työpäivä loppuu klo 21:30 ja suuntaan pukuhuoneen kautta takaisin lämpiöön odottelemaan. Miksikö? Koska VR. Kolmena iltana viikossa juna Hämeenlinnasta Tampereelle lähtee klo 22:48. Muina iltoina pitää odottaa klo 23:11 lähtevää junaa, kuten esim. tänään. Ennen aikataulu-uudistusta juna Treelle lähti joka ilta klo 22:11. Kiitos VR. Saattaa olla, että minusta, kuten monesta muustakin tulee uudistuksienne johdosta yksityisautoilija. “Tämä tiedoksi täältä, nurkkapöydästä”
Kotona klo 00:10.
Nukkumassa klo 00:50.
Keskiviikko
Klo 8:00 vaihdetaan taas kuulumisia kotona. Keskiviikko jatkuu normaalien rutiinien mukaan, lukuunottamatta kurkkukipua ja flunssaista oloa, joka on aamusta asti yrittänyt ottaa minusta niskalenkkiä. Töissä pyydän kuiskaajaamme puhumaan repliikkini kohtauksia harjoitellessamme, sillä kurkkuuni sattuu aika tavalla. Oloni huononee koko ajan enemmän ja lounastauon jälkeen on pakko puhaltaa peli poikki.
Kirsi-Kaisan kanssa sovimme, että käyn työterveydessä ja menen loppupäiväksi kotiin lepäämään.
Lääkäri toteaa, että minulla on virusperäinen flunssa, ei onneksi influenssa, sillä korkeaa kuumetta ei ole. Seuraavana päivänä (to) olisi tarkoitus pitää Finnhits-näytelmän lämmitysharjoitukset viikonlopun näytöksiä varten, joten nyt on pakko huilata, että ehtisin toipua pe iltaan mennessä. Finnhits-näytelmässä näyttelijät on käytännössä koko ajan lavalla. Laulua, tanssia ja replikointia runsain mitoin.
Torstai
Torstaina kuume kuitenkin nousee ja olo on vielä huonompi kuin keskiviikkona. Olen K-K:n sekä Finnhitsien ohjaajan Sakari Kirjavaisen kanssa päivän aikana tiivisti yhteydessä ja mietimme mitä toimenpiteitä tilanne vaatii. Itse olen sitä mieltä, että saattaisin pystyä tekemään perjantain näytöksen, jos minun ei tarvitsisi osallistua tanssinumeroihin ja jättäisin taustalauluosuuteni bändin huoleksi.
Ohjaajamme Sakari olisi valmis paikkaamaan minua perjantain näytöksessä, mutta työryhmä päätyy siihen tulokseen, että esitys muuttuu liikaa tämän vaihtoehdon toteutuessa. Pitkällisen pohdinnan päätteeksi Kirsi-Kaisa päättää perua perjantain näytöksen. Kun päätös tehdään torstaina, niin lipunmyynti ehtii infoamaan lipunostaneita ajoissa.
Lisäksi pienennetään riskiä, että tautini pääsisi leviämään talon muihin työntekijöihin. Näyttelijänä olisin halunnut odottaa päätöksen tekoa perjantaihin saakka. Kuka tietää, jos oloni vaikka olisi jo parempi.
Ymmärrän kyllä, miksi ratkaisu piti tehdä jo torstaina.
Istuin kotona sohvalla torstai-iltana ja tajusin, että nyt se sitten osui minun kohdalle. “Esitys peruttu sairastapauksen vuoksi.”
Kukaan näyttelijä ei toivo sellaista omalle kohdalleen. Jos se tapahtuu kollegalle, niin asiaan on paljon helpompi suhtautua. Ei sairastumiselle mahda mitään, sitä ajattelee. Mutta kun se sattuu omalle kohdalle, niin jostain syystä tämä logiikka pettää. Kuvaan astuu syyllisyyden tunne työkavereiden ja ennen kaikkea yleisön pettämisestä.
Itselläni tuo syyllistäminen kesti torstai-illan ajan. Herättyäni perjantaina, oloni oli parempi ja olin aika varma, että pystyn hoitamaan lauantain kaksi Finnhits-näytöstä. Näin myös kävi ja lauantain esitykset saatiin kunnialla läpi.
Tätä kirjoittaessani on keskiviikko ja Suomi sataa ja tuulee-näytelmän harjoitukset ovat olleet täydessä käynnissä maanantaista saakka. Itse olen jo täydessä iskussa, mutta niistäviä neniä näkyy siellä täällä teatterin käytävillä. Toivotaan, että pahin on jo nähty.
Vaikka välillä myrskyää, niin laiva kulkee vääjäämättömästi kohti määränpäätä. Torstaina 16.2. on Suomi sataa ja tuulee -näytelmän ensi-ilta. Silloin laiva on satamassa. Siellä myös pysymme pitkälle kevääseen.
Tervetuloa satamaan.
Lopuksi haluan vielä todeta, että olen erittäin kiitollinen, että saan tehdä tätä työtä. Mahtavat työkaverit, näyttelijät, tekniikka, johto ja muu henkilökunta. Kiitos, että olette.
Mikko Töyssy
Hämeenlinnan teatterin näyttelijä
