Arkisto lokakuu 2018

Kahvi mustana -tarpeisto

Näytelmän tarpeistoa.

Tarpeistolla tarkoitetaan kaikkea sitä tavaraa ja esineistöä, jota näyttelijät kantavat käsissään tai mikä täydentää lavastusta. Joskus joudutaan erikseen sopimaan siitä, onko seinällä oleva taulu tarpeistoa vai lavastusta tai kuuluuko laukun hankkiminen tarpeistolle vai onko se osa puvustusta. Tarpeistonvalmistaja hankkii ja valmistaa nämä esineet ja tarpeistonhoitaja pitää huolen siitä, että tavarat ovat koko ajan oikeilla paikoillaan. Hämeenlinnan teatterissa tehtävät on yhdistetty ja toimin yksin näissä työtehtävissä. Olen koulutukseltani puuseppä sekä maskeeraaja ja tulin alun perin työharjoitteluun lavastamoon ja tein lavasterakentajan töitä. Aloitin tarpeistossa kaksi ja puoli vuotta sitten, mutta edelleen autan tarvittaessa lavastamon puolella, lähinnä lavastemaalarin ominaisuudessa.

Kerron tässä Kahvi mustana -näytelmän tarpeiston synnystä ja mitä kaikkea työni käytännössä pitää sisällään.

Tässä syntyy kirjoja hyllyn täytteeksi.

Kirjahylly täyttyy.

Kaikki alkaa siitä, kun saan näytelmän käsikirjoituksen käsiini alkuvuodesta 2018. Aluksi silmäilen tekstin läpi, että saan käsityksen siitä, mistä näytelmä kertoo ja mille aikakaudelle se sijoittuu. Sen jälkeen luen tekstin uudelleen ja merkitsen yliviivaustussilla jokaisen käsikirjoituksessa mainitun esineen. Teen listan tavaroista ja alan jo miettiä, mitkä niistä löydän tarpeistovarastosta, mitä täytyy valmistaa itse ja mitä on hankittava muualta.

Kolmijalka saa uuden ilmeen maalipinnalla.

Pahvista syntyy kaukoputki.

Kaukoputken messinkiosien ikä luodaan maalilla.

Tästä näytelmästä tiedän tässä vaiheessa, että se sijoittuu 1930-luvulle ja paikkana toimii yksi ja sama huone koko näytelmän ajan. Tarvitaan mm. kahviastiasto ja kirjeitä, kutimia, kassakaapin avaimia, vanha puhelin, gramofoni, savikiekkolevyjä ja lääkelaatikko, jonka sisällä on lääkepulloja. Kerään näitä jo valmiiksi tarpeistokärryihin.

Vanha lääkelaatikko ei kestä ensi-iltaan saakka.

Uusi vanerilaatikko patinoidaan näytelmään sopivaksi.

Ensimmäisessä tuotantokokouksessa käydään läpi näytelmän eri osa-alueet koko teknisen tuotantotiimin kanssa. Tällöin saan myös kuulla tarpeistolle varatun budjetin. Ohjaaja ja lavastaja kertovat omat näkemyksensä: millainen interiööri näyttämölle tulee ja mitä käsikirjoituksessa mainitsematonta tavaraa minun odotetaan tuovan näyttämölle. Esimerkiksi  nyt näyttämöllä on iso kirjahylly, joka on täytettävä tavaralla. Seinälle halutaan kolme peuran päätä.

Peurojen pohja valmistetaan paperista. Avustajana toimii huomionkipeä Mahti.

Harjoituskauden aikana pidetään muutama tuotantokokous myöhemminkin. Näissä keskustellaan muun muassa siitä, missä vaiheessa kukakin tekijä on, mitä haluamme näyttää lehdistötilaisuudessa ja mitä se vaatii sekä varmistutaan siitä, että kaikki sujuu kuten pitääkin.

Ennen harjoituskauden alkua selvitän, minkä hintaisia täytetyt peurat ovat ja mistä niitä voisi ostaa tai lainata. Pian minulle kuitenkin selviää, että budjetti ei riitä niiden hankkimiseen, joten valmistan ne itse. Niiden valmistaminen osoittautuu näytelmän työläimmäksi, mutta samalla myös mielenkiintoisimmaksi osa-alueeksi.

Ennen maalipintaa peurat muistuttavat pehmoleluja.

Harjoituskauden alkaessa käytössämme on kevään ajan teatterin harjoitussali, jonka lattiaan on merkitty kalusteiden ja seinien paikat. Kerään tarpeistovarastosta harjoitustarpeiston, jotta näyttelijät pääsevät heti harjoittelemaan tavaroiden kanssa. Kun näyttelijät herättävät hahmot eloon näyttämöllä, alan saada lopullista kuvaa näytelmän tyylistä. Nyt voin alkaa miettiä millaisia varsinaisten näytelmässä käytettävien tavaroiden pitäisi olla.

Koko harjoituskauden ajan halutaan hankkia lisää näytelmän kannalta oleellista tarpeistoa. Mahdollisuuksien mukaan olen mukana harjoituksissa ja kirjaan ylös kaikki uudet ideat ja yritän löytää heti jonkun esineen, jota harjoituksissa voidaan käyttää. Samaan aikaan etsin lopullista tarpeistoa tarpeistovarastosta, teen ostoksia ja valmistan sitä, mitä ei ole vielä valmiina. Korvaan harjoitustarpeistoa lopullisella sitä mukaa, kun löydän sitä. Järjestäjä-kuiskaaja, joka on aina mukana harjoituksissa, kirjaa ylös kaiken puolestani ja toimittaa tiedot minulle silloin, kun olen itse muualla.

Peura alkaa löytää lopullista muotoaan.

Harjoitusten aikana alkaa myös pikkuhiljaa selvitä, missä tavaroiden paikat ovat. Pidän kirjaa tarpeiston sijainnista ja luon itselleni työlistaa, johon merkitsen jokaisen askeleen, jonka näytelmää ennen ja sen aikana tulen ottamaan.Työlista elää aina ensi-iltaan saakka. Tämän esityksen kohdalla olen paljon poissa harjoituksista, koska peurojen valmistaminen vie paljon aikaa. Tarpeiston liikuttaminen jää pitkälti näyttelijöiden tehtäväksi. Onneksi tässä näytelmässä tavara ei liiku lavalla kovin paljon.

Kesäloman jälkeen pääsemme näyttämölle ja lavasteet ja tarpeisto alkavat olla paikoillaan. Kaikki ei ole vielä valmista, mutta ensi-iltaan on kuukausi ja tässä vaiheessa tarpeistoon saattaa tulla vielä muutoksia. Jotain tarvitaan lisää ja jostain päätetään luopua. Kun viimein näen tarpeiston oikeassa ympäristössä ja valossa, huomaan välittömästi, että hankkimani koriste-esineet eivät näytä sellaisilta kuin toivoin. Yritän ensin korjata tilanteen maalaamalla niitä, mutta päädyn kuitenkin hankkimaan joitakin esineitä kokonaan uusina. Maalaan sitten nekin. Harjoituksissa käytetty lääkelaatikkokin hajoaa. Koska en löydä mistään valmiina sopivaa, teen kopion hajonneesta laatikosta. Samalla valmistan edelleen peuroja.

Peurat on valmiina matkustamaan näyttämölle.

Ensi-illan koittaessa 28.9. peurat ovat paikoillaan seinällä ja työ on muuttunut tarpeistonvalmistuksesta tarpeistonhoidoksi. Työlistaan ei tässä vaiheessa tule enää muutoksia ja sen ainakin pitäisi olla niin tarkka ja selkeä, että mahdollinen tuuraaja selviytyy sen avulla, jos itse sairastun. 

Ripustamisen hoitaa lavastaja.

Tarpeiston on oltava valmiina aina tuntia ennen esitystä. Joidenkin näytelmien kohdalla saan juosta koko esityksen ajan siirtelemässä tarpeistoa tai usein myös lavasteita, mutta tässä näytelmässä tekemistä esityksen aikana on vain vähän. Väliajalla tiskaan näyttämöllä käytettyjä astioita ja siirrän muutamia esineitä. Muuten lähinnä tarkkailen esitystä ja olen valmiina reagoimaan, mikäli jotain hajoaa kesken näytöksen. Esityksen jälkeen on jälleen aikaa tiskata. Sen lisäksi laitan tavaroita paikoilleen uutta esitystä varten tai puran koko tarpeiston kärryihin, että saamme pystytettyä toisen näytelmän paikoilleen.

Samaan aikaan olen tehnyt myös näytelmää Tahtien sota, jonka ensi-ilta oli 1.9.2018. Nyt, kun näitä kahta näytelmää esitetään, olen jo aloittanut helmikuussa 2019 ensi-iltaan tulevan näytelmän valmistamisen.

 

Maria Myrskyvuori, tarpeistonvalmistaja

Jaa:
Share