Arkisto toukokuu 2017

Aikalisä

Niin hurahti neljä viikkoa. Juuri kun pääsi alkuun piti lopettaa. Viimeinen viikko huipentui koko jutun läpimenoon, jonka jälkeen söimme jäätelöt ja läksimme kotiin. Nyt juttu muhii alitajunnassa kesän ajan ja elokuussa pääsemme harjoittelemaan päänäyttämölle.

nhp

Lähes koko työryhmä.

Perjantain läpimeno järjestettiin mm. sen takia, että työryhmän tekniikan edustajat näkevät mitä me näyttelijät olemme saaneet aikaan. Esimerkiksi valosuunnittelija Hannu Suutari näkee näyttelijöiden asemia eli missä kohtaa lavalla kukin seisoo missäkin tilanteessa. Toki kaikki asemat tulevat vielä monta kertaa muuttumaan, mutta jotain hahmotelmaa sieltä ehkä pystyy näkemään. Ja ainakin kohtausten tunnelmaa pystyy jo aistimaan. Myös pukusuunnittelija Satu Suutari näkee läpimenoissa miten näyttelijät liikkuvat eli mitä puvuilta vaaditaan, äänisuunnittelija Timo Pönni kuulee kappaleet näyttelijöiden laulamina ja kampaaja-maskeeraja Liisa Sormunen pääsee jatkamaan omaa suunnitteluaan sekä peruukkien ja viiksien tekoa ym. Samalla läpimeno myös videoitiin, jotta taltioinnilta voi syksyllä tarkistaa yksityiskohtia.

Ja vaikka kaikki tietävät että kyseessä on TODELLAKIN harjoitus ja että käsissä on raakile ja että työryhmä ei ole arvostelemassa vaan katsomassa läpimenoa oman työnsä läpi, niin silti se aiheuttaa paineita. Koska oma toive on, että olisi jo valmis, kun ei kuitenkaan ole. Oman keskeneräisyyden sietäminen kuuluu työkuvaan.

Läpimenon jälkeen olo oli ontto. Päällimmäisenä oli harmitus. Harmitus siitä ettei kohtauksia oltu ehditty harjoitella lisää, sillä tämä viikko keskityttiin lauluihin ja tansseihin. Vaikka kuinka olin paukuttanut tekstiä päähän ja miettinyt kohtauksia kotona, niin yksin tätä työtä ei pysty tekemään vaan tilanteet täytyy saada rakentaa vastanäyttelijöiden ja ohjaajan kanssa.

Läpimeno oli kuitenkin tärkeä. Se on varma. Siinä näki miten energiaa täytyy säästää matkan varrella jotta jaksaa loppuun saakka. Samoin näkee jo vähän pitkää linjaa eli mitä asioita pitää näytellä missäkin kohtauksessa niin etteivät motiivit unohdu matkan varrella. Koko ajan ei tarvitse alleviivata roolihenkilönsä mielentilaa vaan sitä täytyy annostella niin, että katsoja pysyy kärryillä siitä mitä henkilön päässä tapahtuu.

Nämä yliheitot ovat siitä mukavia että kesä on kuin aikalisä jonka aikana saa etäisyyttä asioihin ja elokuussa pääsee starttaamaan tuoreilla aivoilla. Ja jos joku ihmettelee näyttelijöiden pitkää kesälomaa, niin se johtuu siitä, että talvella teemme kuusipäiväistä viikkoa eli sunnuntai on meidän viikonloppumme.

Matti Leino ja Sinikka Salminen trailerin kuvauksissa

Matti Leino ja Sinikka Salminen trailerin kuvauksissa.

Ihan kokonaan loma ei vielä alkanut vaan maanantaina kuvasimme vielä trailerin teatterin nettisivuja varten. Kuvaukset olivat mahtava tapa lopettaa tämä harjoitusperiodi sillä siitä sai esimakua mitä tuleman pitää, kun kuvauksia varten päänäyttämölle oli rakennettu Eira Lähteisen suunnittelema lavastus. Ja vaikka se ei vielä ollutkaan valmis niin silti näkee jo, että siitä tulee hieno ja tyylikäs. Myös se minkälaisen hahmon puvusto ja kampaaja-maskeeraaja minulle loivat oli jotain ihan käsittämätöntä. En meinannut tunnistaa itseäni peilistä. Kuvasimme musiikki videon Yliannos rakkautta -kappaleelle ja hauskaa oli. Saa nähdä mitä videovastaavamme Veikko Pulli saa materiaalista irti. Jännityksellä jään odottamaan. Niin ja bändikin oli ensimmäistä kertaa mukana. Seuraavan kerran heitä näkeekin vasta muutama viikko ennen ensi-iltaa.

Neljä viikkoa on takana ja mieli on levollinen. Paljon täytyy vielä harjoitella ennenkuin juttu on valmis, mutta aikaakin onneksi on. Olisihan se turhauttavaa jos esitys olisi jo nyt loistokunnossa ja syksyn viikot menisivät peukaloiden pyörittelyksi ja ensi-illan odotteluksi. Luuranko on pystyssä. Syksyllä asetellaan sisuskalut oikeille kohdilleen. Mutta hitsit, miten hieno juttu tästä tulee!

Sinikka Salminen

Jaa:
Share

Miksi pitää harjoitella?

Kolmas viikko takana. Tällä viikolla siirryimme harjoittelemaan musikaalin toista puoliaikaa.

Esityksiä harjoitellaan jotta niitä voi esittää maksavalle yleisölle ja jotta niitä voi toistaa ilta toisensa jälkeen niin ettei esityksen taso heittele. Yleispätevä sääntö on, että mitä helpommalta ja kevyemmältä esitys näyttää, sitä enemmän sen takana on harjoitustunteja. Esityksille on määrätty harjoitusmäärä minimit. Puhenäytelmillä se on 42 harjoitusta ja musikaalissa 60. Yksi harjoitus on n.4 tuntia eli kun tehdään kaksiosaista päivää tulee yhdelle päivälle aina kaksi harjoitusta. Tästä voi nopealla laskutoimituksella tulla siihen johtopäätökseen että tätä käsillä olevaa musikaalia harjoitellaan reilu kaksi kuukautta.

Lasse Sandberg harjoittelemassa laulua

Lasse Sandberg harjoittelee lauluja taustanauhan kanssa.

Musikaalissa on enemmän harjoiteltavia elementtejä kun puhenäytelmässä eli siis laulut ja tanssit. Tällaisessa Broadway-tason musikaalissa elementit ovat todella vaativia. Esimerkiksi laulut jotka ensikuulemalta kuulostavat suht simppeleiltä ovat lähemmin tarkasteltuina hyvinkin haastavia mm. rytmityksiltään. Eli näiden biisien harjoittelemiseen on oikeasti käytettävä aikaa. Ne eivät tule ilmaiseksi.

Turvallisuus on myös yksi syy miksi harjoitellaan. Kaikki kantamiset, lyönnit ym. täytyy harjoitella hyvin tarkasti ettei esityksessä tapahdu vahinkoja. Toistoja tulee harjoituskaudella satoja ja esitykset päälle. Yhden tai kahden kerran tehty esim. selkää väärällä tapaa kuormittava liike voi vielä mennä, mutta kun sen toistaa pari sataa kertaa niin jossain vaiheessa seinä tulee vastaan. Harjoituskaudella on varmistettava että esiintyjät ovat esiintymiskunnossa vielä viimeisissäkin esityksissä. Kun liikeradat on tehty tarkasti ne voi tehdä hallitusti myös silloin kun jännittää tai on esityskierrokset päällä. Harjoitus vaiheessa mustelmilta harvoin säästyy, kun asioita ei vielä ole lyöty lukkoon. Ja pienenä juonipaljastuksena voin kertoa, että tässä jutussa käytetään myös oikeaa tulta. Se onkin oma episodinsa, joka täytyy harjoitella erityisen tarkkaan.

Turvallisuudesta on kyse myös silloin jos näyttelijällä on jotain liikkumiseen vaikuttavia vammoja kuten esim. polvivammaisin näyttelijämme Katariina. Katariinan molemmat polvet ovat hajonneet niin, että polvea paikallaan pitävät tukirakenteet ovat revenneet tai puuttuvat kokonaan esim. eturistisiteet molemmista polvista. Tämä on otettava harjoitusvaiheessa huomioon. Kaikki tanssit on tehtävä niin, että ne on mahdollista tanssia myös huonoina päivinä jolloin pelkkä käveleminen tekee kipeää.

IMG_7128 IMG_7127

Koreografi Jens (oik.) ohjaa Emppua.

Koreografi Jens Walentinsson (oik.) ohjaa Emppu Jurvasta.

Toisto on tämän ammatin suola, sokeri ja pippuri. Monesti sanotaan, että näyttelijän ammatti on mielenkiintoista koska kaikki päivät on erilaisia. Joo, onhan se tavallaan totta, mutta sitten taas toisaalta missä muussa ammatissa työkaveri sanoo joka päivä täsmälleen samat asiat, aika usein täsmälleen samassa järjestyksessä, samoja äänenpainoja ja taukoja käyttäen. Toistoa, toistoa, toista. Toki esityksissä on aina eri yleisö ja eri viritys ja asiat voivat muuttua ja niiden pitääkin muuttua, mutta pohjimmiltaan kyse on toistosta ja siitä miten esityksen saa silti pidettyä elävänä ja hengittävänä. Kohtauksen runko pysyy samana ja mitä varmemmin se on harjoiteltu, sitä enemmän sen varaan voi heittäytyä ja elää tilanteen mukana.

Tarkoitukseni on kirjoittaa tänne blogiin koko harjoituskauden ajan aina ensi-iltaan saakka. Kerran viikossa tai riippuen siitä miten paljon sydäntä pitää purkaa. Harjoituskauteen mahtuu aina erilaisia vaiheita. Jossain vaiheessa täytyy vaipua syvään epätoivoon jotta sieltä voi taas nousta ylös ja jossain vaiheessa juttu ei enää etene ennenkuin sille saadaan yleisö.

Kaikki mitä kirjoitan on omia mielipiteitäni ja voin olla (ja todennäköisesti myös olen) monissa asioissa täysin väärässä.

Sinikka Salminen

Jaa:
Share